12.2.1987

Tyrvään kihlakunnanoikeuden päätös 5.3.1985

Kihlakunnanoikeus on Huittisten Osuuspankin kanteesta katsonut selvitetyksi, että aviopuolisoiden E:n ja F:n kummankin puoliksi omistamaan Vanhakylä-nimiseen tilaan RN:o 1:30 Äetsän kunnan Mielaanniemen kylässä oli 22.1.1981 vahvistettu kiinnitys 50.000 markan pääomamääräisen haltijavelkakirjan maksamisen vakuudeksi. Tämän velkakirjan E:n ja F:n puolisot olivat keväällä 1982 pantanneet A:lle.

Vammalan piirin nimismies oli 30.7.1981 ulosmitannut F:n osuuden mainitusta tilasta Loimaan kaupungista olevan Metsäpuu Ky B:n F:ltä olevasta 28.963 markan 56 pennin saamisesta korkoineen ja kuluineen Kokemäen tuomiokunnan maksamismääräyksen MA 81/76 perusteella. Ulosmittaus oli merkitty Tyrvään tuomiokunnan kiinnitysrekisteriin 3.8.1981. Pankin hakemuksesta toimitetun tilan pakkohuutokaupan velkojain keskustelussa 21.8.1984 pankki oli riitauttanut A:lle tapahtuneeseen panttaukseen perustuvan valvonnan. Vammalan piirin nimismies oli ulosottolain 6 luvun 12 §:n nojalla neuvonut pankkia näyttämään riitauttamisen toteen oikeudenkäynnissä.

Kihlakunnanoikeus on lausunut, että edellä kerrotun tilanosuuden ulosmittauksen johdosta tila, joka kokonaisuudessaan oli ollut panttauksen kohteena, oli tullut myymis- ja hukkaamiskiellon alaiseksi. Kielto oli tullut julkiseksi kiinnitysrekisteriin tehdyllä merkinnällä ja jatkunut edelleen. Koska ulosmittauksesta johtuvan velallisen määräämisvallan rajoittamisen tarkoituksena oli myös estää uusien panttioikeuksien perustaminen, kihlakunnanoikeus on ulosottolain 4 luvun 30 §:n 2 momentin ja 7 luvun 8 §:n 3 momentin nojalla julistanut A:lle tapahtuneen panttauksen pätemättömäksi. A on velvoitettu yhteisvastuullisesti jutun muiden vastaajien Vampulan Säästöpankin, Oy Erita Ab:n ja D:n kanssa korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut 5.000 markalla.

Turun hovioikeuden tuomio 13.6.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä. A on velvoitettu korvaamaan pankin vastauskulut hovioikeudessa 1.000 markalla.

Perustelut

E:n ja F:n puolisoiden kummankin puoleksi omistamaan tilaan kiinnitetty haltijavelkakirja on luovutettu pantiksi A:lle sen jälkeen, kun F:n omistama tilanpuolisko on ulosmitattu Metsäpuu Ky B:n saatavasta. Ulosmittaus ei perusta etuoikeutta maksun saamiseen kiinteistön pakkohuutokaupassa, vaan ulosmitattu kiinteä omaisuus joutuu ulosottolain 4 luvun 30 §:n 2 momentin mukaan myymis- ja hukkaamiskieltoon. Tämän vuoksi pakkohuutokauppavelkoja voi pätevästi nojautua muunkin velkojan saamisesta toimitettuun ulosmittaukseen, joka on ollut voimassa pakkohuutokauppahetkellä. Ulosottolain 7 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan ja siihen nähden, että aikaisemmin kiinnitetyn haltijavelkakirjan luovuttaminen rinnastetaan kiinnittämiseen, velkakirjan panttaus on pätemätön F:n omistaman tilanpuoliskon osalta. Koska kiinnitys on kohdistunut koko tilaan eikä panttausoikeustoimella voida rajoittaa kiinnityksen alaa, panttaus on pätemätön myös E:n omistaman tilanpuoliskon osalta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Näin ollen asiassa annettu täytäntöönpanokielto raukeaa. A velvoitetaan korvaamaan pankin vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markalla.